Monikielisen viestinnän tukeminen muistisairauden kanssa

Useampaa kieltä puhuvat ihmiset saattavat viestiä eri tavoin, kun muistisairaus muuttaa sanojen löytämistä tai ymmärtämistä. Jotkut alkavat käyttää aiemmin oppimaansa kieltä, toiset eivät. Hyödyllisin ensimmäinen askel on kysyä, mikä kieli tuntuu nyt mukavalta, ja seurata sitten henkilön toiveita.

Alzheimer’s Societyn mukaan kielitoiveet voivat vaihdella ja se suosittelee käyttämään kieltä, jota henkilö tavallisesti käyttää viestiessään. Alzheimer’s Association mainitsee myös äidinkieleen palaamisen yhtenä mahdollisena viestinnän muutoksena. Näitä muutoksia ei tapahdu kaikilla, eivätkä ne kerro henkilön sairauden vaiheesta.

Mitä kieltä minun kannattaa käyttää?

Kysykää henkilöltä, mitä kieltä hän haluaa käyttää tässä keskustelussa. Toive voi muuttua aiheen, tilanteen tai vuorokaudenajan mukaan. Jos hän vaihtaa kieltä, älkää pitäkö sitä kokeena tai vaadiko jatkamaan kielellä, jota te ymmärrätte.

Jos puhutte kieltä, jota henkilö toivoo, käyttäkää tuttuja sanoja ja antakaa hänelle aikaa vastata. Jos osaatte vain muutamia sanoja, olkaa rehellisiä ja käyttäkää samalla eleitä, esineitä tai kuvia. Alzheimer’s Societyn kieliohjeissa todetaan, että kielitaito voi vaihdella päivästä toiseen ja siihen voivat vaikuttaa väsymys, kipu tai sairaus.

Mikä voi auttaa arjen keskusteluissa?

Pitäkää mielessä tavalliset viestinnän vinkit ja lisätkää tukea, joka sopii henkilön kieleen:

• Käyttäkää tuttuja sanoja ja nimiä. Kysykää henkilöltä tai hänelle läheiseltä ihmiseltä, millä sanoilla hän tarkoittaa arjen esineitä, perheenjäseniä ja rutiineja.
• Näyttäkää ja sanokaa. Osoittakaa kupista, näyttäkää kaksi vaihtoehtoa tai käyttäkää tuttua valokuvaa tai esinettä. Ele voi auttaa, kun oikeaa sanaa on vaikea löytää.
• Odottakaa. Antakaa henkilölle aikaa kuunnella ja vastata. Älkää täydentäkö jokaista lausetta tai toistako kysymystä usealla kielellä peräkkäin.
• Pitäkää yksi asia kerrallaan. Pitkä selitys voi olla vaikea millä tahansa kielellä. Käyttäkää lyhyttä lausetta, pitäkää tauko ja katsokaa, haluaako henkilö kuulla lisää.
• Huolehtikaa kuulosta ja näöstä. Silmälasit, kuulokojeet, hyvä valaistus ja rauhallinen ympäristö voivat helpottaa kielen seuraamista.

Jos henkilö mieluiten lukee, kysykää, onko tärkeää kirjallista tietoa saatavilla hänen kielellään. Älkää luottako automaattiseen käännökseen lääketieteellisessä päätöksessä, suostumuksessa tai lääkeohjeissa; varmistakaa tärkeät asiat hoitohenkilöstöltä.

Mitä jos en puhu kieltä, jota henkilö toivoo?

Kysykää, haluaisiko hän luotettavan kaksikielisen ystävän tai sukulaisen mukaan tavalliseen keskusteluun. Älkää olettako, että henkilö haluaa jonkun toisen tulkkaavan; hän saattaa toivoa eleitä, kuvia tai toista yhteistä kieltä.

Jos kyseessä on lääkärikäynti tai muu tilanne, jossa tiedon on oltava täsmällistä, soittakaa vastaanottoon tai hoitopalveluun etukäteen. Kertokaa henkilön toivoma kieli ja kysykää, millaista tulkkausapua on saatavilla. Yhdysvaltain terveysministeriö selittää, etteivät perheenjäsenet ja ystävät välttämättä pysty tulkkaamaan tärkeitä lääketieteellisiä tietoja tarkasti; palvelu voi kertoa vaihtoehdoistaan ja paikallisista käytännöistä. Henkilö voi valita, tuleeko tukihenkilö mukaan, ja palveluntarjoaja järjestää tarvittavan kieliavun.

Käynnin aikana puhukaa suoraan henkilölle ja antakaa tulkille aikaa puhua. Varmistakaa, että henkilö ymmärtää kysymyksen ja saa mahdollisuuden vastata omin sanoin. Jos olette mukana tukemassa, lisätkää taustatietoa vain silloin, kun henkilö sitä toivoo.

Milloin lääkärin apua kannattaa hakea?

Kielivaikeudet voivat muuttua ajan myötä, mutta äkillinen muutos on eri asia. NHS kehottaa hakemaan välitöntä lääketieteellistä apua, jos joku muuttuu äkillisesti sekavaksi. Älkää olettako, että äkillinen viestinnän vaikeutuminen olisi vain osa muistisairautta. Jos henkilö muuttuu äkillisesti sekavaksi, voi hyvin huonosti tai on vaikea herättää, ottakaa yhteyttä paikallisiin päivystys- tai kiireellisiin terveyspalveluihin.

Hitaasti tapahtuvien muutosten kohdalla kirjoittakaa ylös havaintonne ja kysykää neuvoa henkilön lääkäriltä. Merkitkää muistiin, mitä kieltä hän käytti, mikä auttoi viestinnässä ja oliko hän väsynyt tai sairas. Tämä on kuvaus keskustelua varten, ei diagnoosi. Lääkärikäyntiä käsittelevä opas voi auttaa kysymysten valmistelussa.

Mitä voin kertoa muille auttajille?

Henkilön suostumuksella voitte tehdä lyhyen muistiinpanon niille ihmisille, joiden hän haluaa olevan mukana. Siihen voi kirjata kielen tai murteen, jota hän mieluiten puhuu ja lukee, hänelle tuttuja sanoja tai nimiä ja sen, mikä auttaa häntä seuraamaan keskustelua. Kysykää, haluaako hän jonkun tietyn henkilön mukaan vastaanotolle tai hoitoa koskeviin päivityksiin. Välttäkää kirjaamasta yksityisiä tietoja, joita ei tarvita tuen antamiseen, ja kertokaa henkilölle, ketkä näkevät muistiinpanon. Kielimuistiinpano voi auttaa aloittamaan keskustelun mukavammin, mutta se ei korvaa tulkkia vaativassa terveyteen liittyvässä keskustelussa.

Miten voin tukea henkilön omia valintoja?

Kieli on osa sitä, miten ihminen luo yhteyttä muihin, mutta se ei kerro kaikesta hänestä. Kysykää hänen rutiineistaan, kiinnostuksen kohteistaan, lukutottumuksistaan ja ihmisistä, joiden hän haluaa olevan mukana. Jos henkilö suostuu, kirjoittakaa muille auttajille ylös hyödyllisiä sanoja tai ilmauksia ja kertokaa, miten niitä voi käyttää. Säilyttäkää muistiinpanot yksityisinä ja jakakaa vain se, minkä jakamiseen henkilö on antanut luvan.

Älkää vaadiko henkilöä harjoittelemaan, tulkkaamaan muille tai todistamaan, mitä hän ymmärtää. Jotkut keskustelut voivat olla helpompia yhdellä kielellä ja toiset toisella. Henkilön mukavuus, yksityisyys ja omat valinnat ovat tärkeämpiä kuin yhden kielen noudattaminen.

Viestintävinkit käsittelevät yksinkertaista puhetta, kuuntelemista ja kuvien käyttämistä. Apua suunnitteluun diagnoosin jälkeen löydätte sivulta ensiaskeleet muistisairausdiagnoosin jälkeen.