Kun dementiaa sairastava kieltäytyy tai turhautuu toiminnasta

Olette valmistelleet kaiken, tarjonneet peliä tai kävelyä ja kuulette vastaukseksi ”Ei”. Tai toiminta alkaa hyvin ja päättyy työnnettyyn tablettiin ja terävään sanaan. Se lannistaa, ja se on hyvin yleistä. Kieltäytyminen ja turhautuminen ovat yleensä viesti, ei itsepäisyyttä. Kun selvitätte, mitä viesti tarkoittaa, huomaatte usein, mitä kokeilla seuraavaksi.

Miksi dementiaa sairastava kieltäytyy toiminnoista?

Yleensä on syy, vaikka ihminen ei osaisi sanoa sitä sanoin. Alzheimer-yhdistys huomauttaa, että vastustus voi tarkoittaa, ettei ihminen pysty tekemään tehtävää tai pelkää yrittää. Yleisiä syitä ovat:

• Se tuntuu liian vaikealta. Toiminta vaatii nyt taitoja, joita dementia on vaikeuttanut, ja epäonnistuminen toisen edessä on nolostuttavaa.
• Se tuntuu lapselliselta. Aikuiset huomaavat sarjakuvamaiset kuvat, lässyttävän äänensävyn ja toiminnot, jotka näyttävät tehdyiltä lapsille.
• Väsymys. Monilla on vähemmän energiaa myöhemmin päivällä. Katso rauhalliset myöhäisen iltapäivän toiminnat.
• Fyysinen epämukavuus. Yhdysvaltain National Institute on Aging (NIA) luettelee kivun, unen puutteen, näön tai kuulon ongelmat, ummetuksen, nälän, janon ja uusien lääkkeiden sivuvaikutukset mahdollisiksi ahdistuksen syiksi.
• Liikaa tapahtuu samaan aikaan. Kova televisio, useita keskusteluja tai ahdas huone voi tuntua ylivoimaiselta.
• Tuntee painostusta. NIA mainitsee levottomuuden syyksi sen, että ihmistä painostetaan tekemään jotakin, minkä Alzheimer on tehnyt hyvin vaikeaksi, tai muistamaan tapahtumia tai ihmisiä.
• Alavireisyys. Kiinnostuksen menettäminen asioihin voi olla masennuksen merkki, josta kannattaa kertoa lääkärille.
• He yksinkertaisesti eivät halua. Aikuisilla on oikeus sanoa ei.

Mitä minun pitäisi kokeilla, kun he sanovat ei?

Hyväksykää ei rauhallisesti ja muuttakaa sitten jotakin: aikaa, toimintaa, vaikeustasoa tai tapaa, jolla kysytte.

1. Antakaa asian olla nyt. ”Ei se haittaa. Ehkä myöhemmin.” Siirtykää sitten johonkin muuhun ilman huokausta.
2. Yrittäkää myöhemmin uudelleen. Alzheimer-yhdistys suosittelee yrittämään uudelleen myöhemmin tai eri aikaan päivästä.
3. Tehkää siitä pienempi. Yksi pari koko pelin sijaan. Yksi pyyhe pyykkikorin sijaan. Vähemmän kuvia, vähemmän valintoja, kuvat näkyvillä.
4. Tarjotkaa kaksi vaihtoehtoa. ”Haluatteko katsoa lintukuvia vai kuunnella musiikkia?” Valinta antaa takaisin tunteen hallinnasta.
5. Pyytäkää apua suorituksen sijaan. ”Voisitteko auttaa minua lajittelemaan nämä?” tai ”Voitteko kertoa, mikä väri näyttää parhaalta?” Tarpeelliseksi tuleminen tuntuu aivan erilaiselta kuin testatuksi tuleminen.
6. Aloittakaa itse. Aloittakaa toiminta heidän vierellään kysymättä. Monet liittyvät mukaan, kun jokin on jo käynnissä, ja jos eivät liity, olette silti viettäneet aikaa yhdessä.
7. Vaihtakaa fyysiseen tai rauhoittavaan toimintaan. Lyhyt kävely, musiikki, välipala, pyykin taittaminen tai yhteinen rauhallinen hengitystauko. NIA ehdottaa huomion ohjaamista musiikkiin, kirjaan tai kävelyyn.
8. Antakaa hänen tehdä se omalla tavallaan. Jos hän haluaa pelata toisin kuin säännöt sanovat, lähtekää mukaan. Alzheimer-yhdistys neuvoo olemaan joustava.

Mitä minun pitäisi sanoa, kun he turhautuvat?

Hidastakaa, laskekaa ääntänne ja rauhoitelkaa. Alzheimer-yhdistyksen ohjeet levottomuudesta ehdottavat, että vetäytykää, kysytte lupaa, käytätte rauhallisia ja myönteisiä lausahduksia ja tarjoatte ohjattua valintaa kahden vaihtoehdon välillä. Tämän hengen mukaisia lauseita ovat:

• ”Anteeksi, tämä on ärsyttävää. Lopetetaan.”
• ”Teette hyvin. Olen tässä aivan vieressänne.”
• ”Onko teillä aikaa auttaa minua johonkin toiseen?”
• ”Juodaanko sen sijaan kupin teetä?”

Lopettakaa sen jälkeen toiminta ilman, että siitä tehdään suuri juttu. Oppaamme viestintävinkit kertovat lisää siitä, mitä sanoa.

Mitä minun pitäisi välttää?

Jotkin luonnolliset reaktiot pahentavat tilannetta.

• Väittely tai vaatiminen. ”Tulkaa nyt, vielä yksi” tai ”Tämä on teidän lempiasianne” auttavat harvoin.
• Kysely tai korjaaminen. ”Tiedätte, mikä tämä on” tai ”Ei, tuo on väärin” lisää painetta.
• Asian ottaminen henkilökohtaisesti. NIA muistuttaa omaishoitajia, että sairaus, ei ihminen, aiheuttaa nämä muutokset.
• Ahdistaminen tai kiirehtiminen. Alzheimer-yhdistys neuvoo olemaan korottamatta ääntä, näyttämättä hälytystä, ahdistamatta, ahtautamatta, rajoittamatta, arvostelematta, sivuuttamatta tai väittelemättä ihmisen kanssa, ja välttämään äkkiliikkeitä hänen näkökenttänsä ulkopuolella.
• Syyllisyyden käyttäminen. ”Järjestin kaiken tätä varten” saa teidät molemmat tuntemaan olonsa entistä huonommaksi.
• Leimaaminen. ”Itsepäinen” tai ”vaikea” peittää todellisen syyn ja vaikeuttaa ratkaisua.

Miten selvitän, mitä toistuvien kieltäytymisten takana on?

Pitäkää yksinkertaista muistiinpanoa viikon tai parin ajan. NIA sanoo, että käyttäytymisen muutosten seuraaminen voi auttaa omaishoitajia ja terveydenhuollon ammattilaisia tunnistamaan kaavan ja selvittämään syyn.

Kirjatkaa ylös:

• vuorokaudenaika;
• mitä tarjositte ja miten kysyitte;
• mitä ympärillä tapahtui (melu, vieraat, televisio);
• miten hän nukkui, söi ja joi ja milloin hän viimeksi kävi WC:ssä;
• uudet lääkkeet tai viimeaikainen sairaus.

Kaavat näkyvät usein nopeasti: kieltäytymiset tapahtuvat vain klo 4 iltapäivällä, vain tietyn pelin kanssa tai vain silloin, kun televisio on päällä. Family Caregiver Alliancen opas dementian käyttäytymisestä sanoo asian yksinkertaisesti: emme voi muuttaa ihmistä, mutta voimme muuttaa omaa käyttäytymistämme ja ympäristöä.

Milloin minun pitäisi puhua lääkärin kanssa kieltäytymisestä tai turhautumisesta?

Puhukaa lääkärille, kun käyttäytyminen muuttuu äkillisesti, nopeasti tai sairauden oireiden mukana. NIA sanoo, että äkilliset tai nopeasti vaihtelevat käyttäytymisen muutokset, erityisesti jos ihmisellä on ollut infektio tai äskettäisiä lääkemuutoksia, pitää tuoda lääkärin tietoon välittömästi.

Ottakaa viipymättä yhteyttä hänen lääkäriinsä, jos huomaatte:

• äkillistä sekavuutta tai suurta muutosta tunneissa tai päivissä;
• kivun merkkejä, kuten irvistelyä, kehonosan suojelemista tai uutta liikkumisvaikeutta;
• kuumetta tai muita infektion merkkejä;
• uusia tai muuttuneita lääkkeitä, jonka jälkeen käyttäytyminen muuttuu;
• lähes kaikkeen kiinnostuksen menetystä, itkuisuutta tai vetäytymistä, joka kestää yli pari viikkoa;
• ruoan tai juoman kieltäytymistä.

Alzheimer-yhdistys suosittelee perusteellista lääketieteellistä tarkastusta jokaiselle, jolla on käyttäytymisoireita, erityisesti jos ne ilmaantuvat äkillisesti. Family Caregiver Alliance neuvoo myös tarkistamaan asian ensin lääkärin kanssa, koska käyttäytymisongelmilla voi olla lääketieteellinen syy. Älkää aloittako, lopettako tai muuttako mitään lääkettä ilman keskustelua lääkärin tai apteekkarin kanssa.

Jos joku on vaarassa tai on merkkejä vakavasta sairaudesta, soittakaa 112. NIA neuvoo kertomaan hälytyskeskukseen, että ihmisellä on dementia.

Onko ok, jos emme tee mitään?

On. Joinakin päivinä paras toiminta on olla tekemättä mitään: istua yhdessä, pitää kädestä kiinni, kuunnella lempilevyä tai katsella lintuja ikkunasta. Se ei ole epäonnistuminen. Oppaamme yhdessä pelaamisesta selittää, miksi aikaisin lopettaminen tai aloittamatta jättäminen voi olla oikea ratkaisu.