Muistelun keinot: muistilaatikot, elämäntarinat ja kuvat

Muistelu tarkoittaa yksinkertaisesti menneiden hetkien jakamista yhdessä. Monilla muistisairautta sairastavilla ihmisillä vuosikymmenten takaiset muistot voivat säilyä selkeämpinä kuin aamun tapahtumat. Valokuvat, tutut esineet, musiikki ja tarinat voivat avata näitä muistoja ja antaa teille jotain lämmintä jaettavaa. Yksi sääntö on tärkein: kyse on keskustelusta, ei kyselystä.

Mitä muistelu on, ja miten se eroaa kyselystä?

Muistelu on muistoista keskustelemista valokuvien, esineiden, musiikin tai videoiden avulla ihmisen omassa tahdissa. NHS kuvaa sitä menneiden kokemusten ja tarinoiden jakamisena valokuvien, esineiden, videoiden tai musiikin avulla, kirjana tai tabletilla. Kysely on eri asia: siinä ihmiseltä odotetaan oikeaa vastausta, mikä voi tuottaa noloa oloa nautinnon sijaan.

National Institute on Aging mainitsee vältettäviksi asioiksi sen, että ihmiseltä kysytään, muistaako hän jonkin asian tai henkilön. Family Caregiver Alliance ehdottaa, että vältetään lyhytaikaiseen muistiin tukeutuvia kysymyksiä ja puhutaan mieluummin kauempien vuosien asioista.

Miten kuvista voi puhua kysymättä?

Aloita siitä, mitä näet, ja jätä tilaa sille, että ihminen voi lisätä omia ajatuksiaan, jos haluaa.

1. Istukaa vierekkäin. Pitäkää albumia yhdessä niin, että katsotte kuvia yhdessä ettekä toisianne vastapäätä kuin kokeessa.
2. Valitkaa muutama kuva. Viisi hyvää kuvaa on parempi kuin kokonainen laatikollinen. Suuret ja selkeät kuvat toimivat parhaiten.
3. Nimeä ihmiset itse. ”Tässä olet sinä ja isä hääpäivänänne” poistaa paineen.
4. Kommentoi yksityiskohtia. Vaatteita, autoja, ruokaa, säätä, ilmeitä. ”Onpa hieno auto. Se näyttää niin kiiltävältä.”
5. Kutsu, älä vaadi. ”Kerro tästä…” tai ”Mitä huomaat?” Hiljaisuus on sallittua.
6. Seuraa hänen johdollaan. Jos hän alkaa puhua jostain aivan muusta, kulje mukana.
7. Lopettakaa, kun tunnelma on hyvä. Sulkekaa albumi ennen kuin väsymys alkaa näkyä.

Valmiita kuvavihjeitä varten voit kokeilla keskustelukortteja. Jos haluat tehdä omista perhekuvistasi lempeän yhdistelypelin, kokeile kuvapareja; valitsemasi kuvat pysyvät selaimessasi.

Miten muistilaatikko tehdään?

Muistilaatikko on rasia, jossa on ihmisen elämään liittyviä esineitä, joita voi koskea ja joista voi keskustella.

1. Valitse tukeva laatikko, joka on helppo avata, esimerkiksi kenkälaatikko, hatturasia tai pieni puinen arkku.
2. Valitse teema tai sekoitus. Työ, harrastus, paikka, vuosikymmen tai vähän kaikkea.
3. Kerää turvallisia esineitä. Aluksi riittää viidestä kymmeneen esinettä.
4. Käytä kopioita arvokkaista asioista. Kopioi korvaamattomat valokuvat ja asiakirjat ja säilytä alkuperäiset turvallisesti.
5. Ota esineet esiin yksi kerrallaan. Anna yksi esine käteen, sano siitä jotakin ja katso, mihin keskustelu johtaa.

Esineideoita:

• Työ: nimilappu, pieni työkalu, univormun merkki, muistikirja, hoitajan rintamerkki, ravintolan keittokirja.
• Koti: reseptikortti omalla käsialalla, keittiöpyyhe, lempihuivi tai -solmio.
• Harrastukset: viehe ilman koukkua, pesäpallo, lankakerä, siemenpussi.
• Paikat: postikortteja, karttoja, matkamuisto, kotiseudun lehtileike.
• Perhe: valokuvien kopioita, lapsen piirustus, hääkutsu.

Jätä pois terävät esineet, pienet esineet, jotka voi niellä, ja kaikki, mikä saattaa herättää vaikeita muistoja, ellei tiedä, että ne ovat tervetulleita.

Miten elämäntarinakirja tehdään?

Elämäntarinakirja on yksinkertainen albumi, jossa on valokuvia ja lyhyitä kuvatekstejä ihmisen elämästä. Sitä voi katsella yhdessä, ja se auttaa vierailijoita ja hoitohenkilökuntaa näkemään kokonaisen ihmisen.

1. Valitse muoto. Kansio muovitaskuilla, painettu valokuvakirja tai diaesitys tabletilla.
2. Suunnittele muutama osio. Lapsuus, koulu, työ, perhe, asuinpaikat, usko, harrastukset, lempiruoat ja musiikki.
3. Lisää yksi tai kaksi kuvaa sivulle ja lyhyt, isokokoinen kuvateksti: ”Maija, 22-vuotias, aloittaa työn pankissa.”
4. Kirjaa mukaan mieltymyksiä ja rutiineja. ”Juokahvia maidolla. Pitää sunnuntaiviristä. Ei pidä kovasta television äänestä.” Tämä auttaa jokaista, joka huolehtii hänestä.
5. Ota ihminen mukaan niin paljon kuin hän haluaa: valitsemaan kuvia, kertomaan tarinoita tai vain seuraamaan kirjan valmistumista.
6. Täydennä vähitellen. Sen ei tarvitse olla valmis ollakseen hyödyllinen.

Lisää muisteluideoita

• Soita musiikkia hänen nuoruudestaan ja jutelkaa siitä, mitä muistoja se herättää. Katso musiikkihetket.
• Katsokaa kotivideoita tai tv-ohjelmia hänen suosikkivuosikymmeniltään.
• Valmistakaa lapsuuden ruoka ja antakaa tuoksujen johdattaa keskustelua.
• Katsokaa karttaa hänen kotiseudustaan ja seurailkaa tuttuja katuja.
• Selailkaa vanhoja kuvastoja tai lehtiä ja jutelkaa hinnoista, muodeista ja autoista.
• Äänittäkää hänen tarinoitaan puhelimella, hänen luvallaan, perheelle.
• Jakakaa muistoja puhelun aikana. Näytä yksi kuva videopuhelussa; katso puhelu- ja videopuheluhetket.
• Ota mukaan kuva tai esine vierailulle. Se antaa vierailulle helpon aiheen; katso vierailuhetket.

Entä jos muisto on vaikea?

Jotkin muistot herättävät surua, katumusta tai pelkoa. Jos ihminen ahdistuu, pysähdy, lohduta häntä ja vaihda aihetta tai tekemistä lempeästi. Älä väittele siitä, mitä tapahtui. Family Caregiver Alliance neuvoo, ettei ihmistä kannata yrittää vakuuttaa väärässä olemisesta, ja ehdottaa vastaamista hänen osoittamiinsa tunteisiin, jotka ovat aitoja. Jos hän puhuu edesmenneestä ihmisestä kuin tämä olisi elossa, vastaa tunteeseen: ”Sinä ikävöit häntä. Kerro minulle hänestä.”

Mitä tutkimus kertoo?

Cochrane-katsaus muistelusta, joka kattoi 22 tutkimusta ja 1 972 ihmistä, havaitsi, että vaikutukset olivat epäjohdonmukaisia, pieniä ja vaihtelivat ympäristön ja toteutustavan mukaan. Katsauksessa ei havaittu näyttöä haitasta muistisairautta sairastaville ihmisille. Ehdotamme muistelua siksi, että se voi tarjota lämpimiä ja merkityksellisiä hetkiä yhdessä, ei hoitona. Lisätietoa helposta keskustelusta on kohdassa viestintävinkit.