Kivun tunnistaminen dementiaa sairastavalla

Dementiaa sairastavat ihmiset tuntevat kipua, vaikka he eivät osaisi kuvata sitä selvästi. Ihminen voi käyttää eri sanoja, eleitä tai käytöksen muutoksia kertoakseen, että jokin on vialla. Hoitaja voi huomata muutokset ja kertoa niistä, mutta ei saa diagnosoida syytä yksin.

Dementia Australian kipuohje suosittelee kysymistä suoraan ja lääkärin arviota, kun kipua epäillään. Alzheimer’s Association huomauttaa myös, että fyysinen epämukavuus voi vaikuttaa käytöksen muutoksiin. Tämä opas on yleistä tietoa, ei kivun arviota tai hoitosuunnitelmaa.

Voiko dementiaa sairastava tuntea kipua kertomatta siitä?

Kyllä. Kipu on todellista, vaikka ihminen ei löydä sanoja sille. Hän ei ehkä ymmärrä kysymystä tietystä kehon osasta tai voi olla vaikea kertoa, milloin tai miten jokin sattuu. Älkää oleta, että hiljaisuus tarkoittaa, että ihminen voi hyvin.

Kysykää rauhallisella hetkellä sanoilla, jotka hän tuntee. ”Onko jokin kipeää?” tai ”Sattuuko tähän?” voi olla helpompi kuin pitkä selitys. Jotkut tunnistavat sanat ”kolottaa”, ”epämukava” tai ”sattuu”. Antakaa aikaa vastata ja hyväksykää vastaus ilman koettelua tai korjaamista.

Kysykää yksi yksinkertainen kysymys ja pysähtykää. Ihminen voi osoittaa, käyttää elettä tai tutussa ilmauksessa sen sijaan, että nimeäisi kehon osan. Vältäkää nopeita kysymyksiä tai johdattelua myöntävään vastaukseen. Jos hän sanoo ei, mutta olette huomanneet muutoksen, kertokaa muutos terveydenhuollon ammattilaiselle sen sijaan, että väittelisitte siitä, onko kipua.

Mitkä muutokset kannattaa huomata?

Etsikää muutoksia ihmisen tavallisessa ilmeessä, liikkumisessa ja rutiinissa. Hän saattaa irvistää, rypistää kulmiaan, itkeä, valittaa, suojella kehonsa osaa, liikkua vähemmän, nukkua eri tavalla tai menettää kiinnostuksensa ruokaan. Hän voi myös olla epätavallisen hiljaa, turhautunut tai levoton.

Mikään näistä merkeistä ei todista kipua. Niillä voi olla monia syitä. Ateriasta kieltäytyminen voi liittyä suun kipuun, mutta sillä voi olla myös muu selitys. Kertokaa havainnoistanne lääkärille tai hoitajalle ja antakaa heidän arvioida syy.

Miten kuvailen huomiotani?

Kirjoittakaa muistiin muutama tosiasia, jotka auttavat selittämään muutosta. Merkitkää, mitä tapahtui, milloin se alkoi, kuinka usein sitä näette ja mitä oli meneillään. Esimerkiksi mainitkaa, jos ihminen kiristelee kasvojaan noustessaan, välttelee tuttua toimintaa tai syö tavallista vähemmän. Liittäkää mukaan ihmisen omat sanat tai eleet.

Verratkaa muutosta ihmisen omaan normaaliin tapaan, ei toisen ihmisen. Hiljainen ihminen ei ehkä huuda, kun hänellä on kipua; toinen voi ilmaista epämukavuutta liikkumalla tai puhumalla enemmän. Vältäkää kivun pistemäärää tai päätelmää, että käytöksellä on yksi syy. Tavoitteena on antaa terveydenhuollon ammattilaiselle hyödyllisiä havaintoja.

Jos ihminen suostuu, jakakaa muistiinpanot hänen hoidostaan vastaavalle omaiselle, hoitajalle tai lääkärille. Pitäkää tiedot yksityisinä ja jakakaa vain se, mikä auttaa ihmistä saamaan hoitoa. Oppaamme sairaalakäynnistä kertoo lisää viestintätoiveiden jakamisesta sairaalahenkilökunnan kanssa.

Mitä teen, jos ihminen voi olla kipeä?

Ottakaa yhteyttä terveydenhuollon ammattilaiseen ja kertokaa, mikä on muuttunut. Kipua voi aiheuttaa monia asioita, kuten vanhat vammat, nivelrikko, hammasongelmat, tulehdus, ummetus tai paine, joka syntyy istuessa samassa asennossa. Kliinikko voi tarkistaa ihmisen terveyden ja päättää, millainen arvio tai hoito sopii.

Älkää aloittako kipulääkettä, muuttako annosta tai lopettako muuta lääkettä verkkosivun perusteella. Jotkut lääkkeet voivat olla yhteisvaikutuksissa tai vaarallisia tietyille terveydentiloille. Noudattakaa ihmisen hoitosuunnitelmaa ja kysykää lääkäriltä tai apteekkarilta, jos jokin on epäselvää.

Voitte myös vähentää välitöntä rasitusta, kun haette neuvoa. Kysykää, mikä olisi mukavampaa, antakaa ihmisen levätä äläkä vaatikaa liikettä tai toimintaa, joka sattuu. Kysykää ammattilaiselta ennen lämmön, kylmän, hieronnan tai muun hoidon käyttöä, jos ette ole varmoja, että se on turvallista.

Voisiko käytöksen muutos johtua jostakin muusta?

Kyllä. Kipu on yksi mahdollinen syy hätäilyyn, mutta muutokset voivat liittyä myös väsymykseen, hämmentävään ympäristöön, nälkään, tulehdukseen, lääkkeiden vaikutuksiin tai muuhun terveysongelmaan. Katsokaa, mitä ennen muutosta tapahtui ja toistuuko se, mutta älkää yrittäkö selvittää lääketieteellistä syytä yksin.

Jos ihminen on äkisti sekavampi tai hyvin erilainen kuin tavallisesti, kertokaa siitä heti terveydenhuollon ammattilaiselle. NHS sanoo, että äkillinen sekavuus vaatii välitöntä lääketieteellistä apua. Käyttäkää paikallisia hätäpalveluita tai kiireellisen hoidon järjestelmää asuinpaikassanne.

Jos muutos on hidas tai palaa toistuvasti, sopikaa lääkärikäynti ja tuokaa muistiinpanot mukaan. Lääkärikäynnin valmisteluopas sisältää yksinkertaisen tavan koota kysymykset ja kuvata muutokset.

Miten auttajat voivat vastata kunnioittavasti?

Kertokaa ihmiselle, mitä aiotte tehdä ennen kuin autatte. Kysykää lupaa ennen kuin kosketatte häntä tai siirrätte vaatetta. Tarjotkaa yksi pieni valinta, kuten levätä nyt tai istua toisessa paikassa, ja antakaa aikaa vastata. Jos hän kieltäytyy, pysähtykää ja kysykää terveydenhuollon ammattilaiselta toista tapaa.

Kysykää ihmiseltä, millainen sanavalinta tai apu on hänelle mieluisin. Jos hän suostuu, jakakaa hyödyllisiä tietoja muille luotetuille auttajille, jotta hänen ei tarvitse selittää samaa toistuvasti. Älkää puhuko hänestä ikään kuin hän ei olisi paikalla.

Kipua voi olla vaikea huomata ulkopuolelta. Kysyminen hellästi, muutosten seuraaminen ja ammattilaisen neuvon hakeminen auttavat ihmistä tulemaan kuulluksi ilman, että merkki käsitellään diagnoosina.