Dementiaa sairastavan tukeminen, kun hän asuu yksin

Yksin asuminen ei sinällään kerro, kuinka paljon apua ihminen tarvitsee. Alzheimer’s Association huomauttaa, että monet Alzheimerin tautia sairastavat jatkavat asumista omillaan, erityisesti sairauden alkuvaiheessa, kun tehdään yksinkertaisia sopeutuksia, turvaratkaisuja ja muiden tukea. Hyödyllinen kysymys on tarkempi: mitä tätä ihmistä kiinnostaa jatkaa tekemään, ja mikä helpottaisi niitä tehtäviä?

Aloittakaa tämä keskustelu silloin, kun on aikaa eikä ole välitöntä ongelmaa ratkaistavana. Kysykää, mikä tuntuu mukavalta, mitkä rutiinit ovat tärkeitä ja minkälaista apua ihminen ottaisi vastaan. Suunnitelma, joka tehdään hänen kanssaan, sopii todennäköisemmin hänen elämäänsä kuin lista tehtävistä, jotka on järjestetty jonkun toisen huolten ympärille.

Mikä voi helpottaa arkea?

Käyttäkää muutamia tuttuja tukikeinoja, jotka sopivat ihmisen rutiineihin. Alzheimer’s Association suosittelee käytännön apuvälineitä, kuten kalentereita, listoja ja muistutuksia arjen tarpeisiin.

• Valitkaa yksi paikka tärkeille esineille. Pitäkää avaimet, silmälasit, lompakko ja puhelin sovitussa paikassa. Tarjotin oven lähellä tai merkitty hylly voi tehdä rutiinista helpomman noudattaa.
• Käyttäkää yhtä kalenteria tai muistutusjärjestelmää. Valitkaa seinäkalenteri, valkotaulu, paperinen päiväkirja tai puhelimen kalenteri, jota ihminen jo käyttää mielellään. Pitäkää ajanvaraukset ja säännölliset menot samassa paikassa sen sijaan, että ne hajautuvat useisiin sovelluksiin ja muistiinpanoihin.
• Tehkää rutiinit näkyviksi. Jos tehtävä unohtuu usein, kirjoittakaa lyhyt muistilappu tai asettakaa siihen tarvittava esine tuttuun paikkaan. Pitäkää askeleet lyhyinä ja tarkistakaa ne yhdessä, jos ne lakkaavat auttamasta.
• Tehkää toistuvista askareista ennustettavia. Säännöllinen ruokatoimitus, siivousapu tai aterioiden järjestely voi vähentää päätösten määrää, joita ihminen joutuu tekemään yksin.

Arkipäivän tutuksi tekemiseen sopivia keinoja löytyy päivärutiineja käsittelevästä oppaasta. Tavoitteena on tukea ihmisen valintoja, ei täyttää jokaista tuntia.

Miten perhe ja ystävät voivat tarjota hyödyllistä apua?

Sopikaa pieni määrä säännöllisiä yhteyshenkilöitä. Lyhyt käynti tai puhelu tiettyyn aikaan voi olla hyödyllisempi kuin useiden ihmisten arvaamaton kyselykierros. Kysykää ihmiseltä, keitä hän haluaa mukaan ja mitä kukin voi tehdä.

Tehkää tarjouksista konkreettisia. ”Auttaisiko, jos toisin ruokaostokset torstaina?” on helpompi vastata kuin ”Kerro, jos tarvitset jotakin.” Luotettava ihminen voi auttaa ostoksissa, kuljetuksissa, ruoassa, laskuissa tai ajanvarauskalenterissa. Alzheimer’s Association suosittelee järjestämään apua kotitöihin, ruokaan, kuljetuksiin ja lääkemuistutuksiin, kun nämä tarpeet ilmenevät.

Jos useampi ihminen auttaa, sopikaa, kuka hoitaa minkä tehtävän ja miten tärkeät tiedot kulkevat. Pitäkää tiedot rajattuna niille ihmisille, jotka hän on valinnut, paitsi silloin, kun kiireellinen turvallisuushuoli vaatii välitöntä apua. Jos asutte kaukana, etähoivan opas kertoo, miten voitte koordinoida yhteistyötä ihmisen valitsemien ihmisten kanssa. Viestintäopas kertoo lisää siitä, miten tuesta keskustellaan ilman, että siitä tulee koe.

Miten ihminen voi pysyä yhteydessä muihin yksin asuessaan?

Valitkaa toimintaa ja yhteyttä, josta ihminen pitää. Se voi olla viikoittainen puhelu, naapurin vierailu, yhteisöllinen ateria, tuttu kerho tai kävely luotettavan ihmisen kanssa. Kysykää, mitkä vaihtoehdot tuntuvat hänestä hyviltä. Älkää oleta, että enemmän vierailijoita tai ryhmiä on aina parempi.

Säännöllinen yhdessäolo voi tehdä viikosta tunnistettavamman ja antaa ihmiselle jotakin odotettavaa. Jos matka toimintaan käy vaikeaksi, harkitkaa puhelua, luotettavan ihmisen kyytiä tai lähempänä kotia järjestettävää pienempää tapahtumaa. Sosiaalisen yhteyden opas sisältää helppoja tapoja pitää yhteyttä.

Miten huomaan, että suunnitelma pitää muuttaa?

Ei ole yhtä tarkistuslistaa, joka ratkaisisi, voiko ihminen asua yksin. Kiinnittäkää sen sijaan huomiota arjen konkreettisiin muutoksiin: tehtävä, jonka ihminen hoiti aiemmin vaivatta, aiheuttaa nyt toistuvaa ongelmaa, aterioita jää väliin, ajanvaraukset unohtuvat tai hän sanoo jonkin työn tuntuvan vaikeammalta.

Kysykää ihmiseltä, mitä hän on huomannut. Tarjotkaa yksi käytännön muutos ja tarkistakaa, auttaako se. Jos ruokaan, lääkkeisiin, talouteen, liikkumiseen tai kodin turvallisuuteen liittyy toistuvia huolia, kysykää ihmiseltä, haluaisiko hän puhua lääkärin tai sosiaalialan ammattilaisen kanssa. Virallinen arviointi voi auttaa löytämään tukivaihtoehtoja, eikä se edellytä, että ihminen hyväksyy jokaisen ehdotuksen.

Jos ihminen vaikuttaa epävarmalta avusta, aloittakaa pienestä. Hän voi pitää parempana viikoittaista ruokaostosten toimitusta kuin hoitajaa kotiin, tai apua paperitöihin mutta ei henkilökohtaiseen hoitoon. Ottakaa hänet mukaan valitsemaan, kuka auttaa ja milloin käynnit ovat. Kotiturvallisuusopas käsittelee huoneittain tehtäviä muutoksia, kun huoli koskee kotia itseään.

Mitä tehdä, jos ihminen ei halua apua?

Kuunnelkaa syy ennen kuin tarjoatte toista suunnitelmaa. Hän voi huolehtia yksityisyydestään, kustannuksista, kontrollin menettämisestä tai siitä, että kotiin tulee vieras ihminen. Kysykää, minkälainen apu tuntuisi hyväksyttävältä, ja katsokaa, toimiiko pieni kokeilu. Jotkut haluavat muistutuksen tai yhteisen tehtävän, toiset tukea yhdeltä luotettavalta ihmiseltä eikä uutta palvelua.

Älkää muuttako yhteydenottoja kokeiksi. Puhelu voi olla keskustelu eikä kysymyssarja siitä, söikö hän, otiko lääkkeensä tai muisti ajanvarauksen. Jos välitön vaara uhkaa, ottakaa yhteyttä paikallisiin hätäpalveluihin. Pitkäaikaisissa huolissa pitäkää ihminen mukana ja kysykää neuvoa hänen hoitotiimiltään tai paikalliselta tukipalvelulta.

Yksin asuminen voi jatkua toimivana, kun rutiinit, ihmissuhteet ja käytännön apu muuttuvat. Käykää suunnitelma läpi ihmisen kanssa, pitäkää se, mikä tuntuu hyödylliseltä, ja muuttakaa ne osat, jotka eivät enää sovi.