Lemmikin hoito ja dementia: yhteinen rutiini

Lemmikki voi olla osa ihmisen päivärytmiä ja perhe-elämää. Ruokinta, lenkillä käynti tai pelkkä eläimen seurassa istuminen voi olla toiminto, jonka ihminen haluaa jatkaa. Dementia voi vaikeuttaa joitakin tehtäviä, mutta se ei tarkoita, että joku muu ottaisi ne automaattisesti hoitoonsa.

Alzheimer’s Societyn lemmikin hoitoa koskeva ohje suosittelee suunnittelua ajoissa sekä rutiinien ja muistutusten käyttöä. Dementia Australian toimintaohje sisältää lemmikit niiden toimintojen joukossa, jotka voivat olla merkityksellisiä. Tavoite on käytännön tuki sekä ihmiselle että eläimelle, ei väite siitä, että lemmikit hoitaisivat dementiaa.

Miten helpotan lemmikin hoitorutiinia?

Kysykää ensin ihmiseltä, mitkä tehtävät hän pitää ja haluaa säilyttää. Yksi voi pitää kissan ruokinnasta mutta ei kuvan siivoamisesta; toinen voi haluta kävellä koiran kanssa perheenjäsenen seurassa. Pitäkää suunnitelma sopivana ihmiselle, lemmikille ja käytettävissä olevalle tuelle.

• Liittäkää hoito olemassa olevaan rutiiniin. Asettakaa ruoka esille aamiaisen jälkeen, tarkistakaa vesikuppi teetä keittäessä tai lähtekää lenkille tutun radio-ohjelman jälkeen. Päivään jo kuuluva vihje voi olla helpompi seurata kuin uusi aikataulu.
• Pitäkää tarvikkeet yhdessä tutussa paikassa. Säilyttäkää lemmikin ruoka, hihna tai harja sinne, mistä ihminen ne odottaa löytävänsä, ja pitäkää raskaat esineet ja kemikaalit turvallisesti sijoitettuina. Yksinkertainen tarra tai muistilappu voi auttaa, jos ihminen sitä haluaa.
• Tehkää yksi näkyvä muistutus. Lyhyt lappu lemmikin tarvikkeiden vieressä tai kalenterimerkintä voi riittää. Vältäkää täyttämästä kotia muistutuksilla, jotka saavat ihmisen tuntemaan itsensä valvotuksi tai korjatuksi.
• Jättäkää aikaa tehtävälle. Lenkki tai ruokinta voi kestää pidempään kuin ennen. Älkää kiirehtikö ihmistä, jos hän nauttii yhteisestä ajasta.

Jos useampi ihminen hoitaa lemmikkiä, käyttäkää lyhyttä listaa, josta näkyy, kuka hoitaa minkäkin tehtävän kyseisenä päivänä. Pitäkää se tarvikkeiden lähellä tai käyttäkää muistutusta, josta ihminen jo pitää. Vältäkää ylimääräisiä hälytyksiä tai muistilappuja, jos yksi selkeä vihje riittää.

Oppaamme päivärutiineista löytyy lisää ideoita toiminnan yhdistämiseen päivän tuttuun osaan.

Mitä perhe tai ystävät voivat tarjota?

Tarjotkaa konkreettinen tehtävä, ei yleistä lupausta. Ystävä voi hakea lemmikin ruokaa joka kuukausi, naapuri voi liittyä lenkille tai perheenjäsen voi viedä eläimen eläinlääkärin tarkastukseen. Jos ihminen haluaa jatkaa ruokintaa tai harjaamista, järjestäkää apu tämän roolin ympärille sen sijaan, että poistaisitte roolin.

Sopikaa, kuka auttaa, jos tavallinen hoitaja on poissa tai ihminen on sairas. Kertokaa auttajalle, missä tarvikkeet ovat, minkä rutiinin ihminen haluaa ja kenelle soittaa, jos eläin näyttää sairaalta. Varmistakaa, että auttaja on mukava eläimen kanssa ja että eläin on mukava hänen kanssaan.

Jos ihmisellä on tukea hoitopalvelusta, kysykää, miten lemmikin hoito voi sopia käynteihin. Lupa ja kotitalouden säännöt ovat tärkeitä: älkää oleta, että palkattu hoitaja voi ulkoiluttaa, ruokkia tai käsitellä eläintä työnkuvansa osana. Sopikaa tehtävästä ihmisen, palveluntarjoajan ja lemmikistä vastaavan perheenjäsenen kanssa.

Miten tiedän, milloin tarvitaan lisätukea?

Huomatkaa konkreettiset tapahtumat sen sijaan, että arvioisitte ihmistä vaiheen tai pistemäärän perusteella. Kuppi, joka on toistuvasti tyhjä, lenkki, joka jää väliin ja jättää eläimen levottomaksi, tai ihminen, joka vaikuttaa uupuneelta eläimen hoitamisen jälkeen, voi viitata siihen, että yksi tehtävä tarvitsee lisätukea. Muutos eläimen käytöksessä, ruokahalussa tai ulkonäössä on myös syy ottaa yhteys eläinlääkäriin.

Puhukaa ihmisen kanssa siitä, mitä olette huomanneet. Hän voi toivoa muistutusta, yhteistä lenkkiä tai apua yhteen tehtävään, samalla kun muu rutiini säilyy. Jos terveys-, liikkumis- tai turvallisuushuolet vaikuttavat siihen, miten hän pystyy hoitamaan eläintä, pyytäkää hänen hoitotiimiään tai paikallista tukipalvelua auttamaan vaihtoehtojen selvittämisessä.

Älkää odottako kriisiin asti varautumista. Opas yksin asumisesta dementian kanssa sisältää keinoja sopia tarkistuskäynneistä ja käytännön avusta niin, että ihmisen valinnat pysyvät keskiössä.

Miten suunnittelemme muutoksia tulevaisuudessa?

Kysykää ihmiseltä, kenen hän luottaisi huolehtimaan lemmikistä, jos hän olisi sairaalassa, poissa kotoa tai ei enää pystyisi tekemään jotakin tehtävää. Kirjoittakaa muistiin eläimen tavallinen rutiini, ruoka, eläinlääkärin yhteystiedot ja ihmiset, jotka ovat suostuneet auttamaan. Säilyttäkää tiedot paikassa, jonka ihminen ja luotetut auttajat löytävät, ihmisen luvalla.

Suunnitelma voi muuttua ajan myötä. Tarkistakaa se, kun ihmisen rutiini, liikkuminen tai tuki muuttuu tai kun eläimen tarpeet muuttuvat. Jos muutto on tarpeen, ottakaa ihminen mukaan päättämään, missä eläin asuu ja miten hän voi pysyä yhteydessä eläimeen, kun se on käytännössä mahdollista. Suunnittelu ajoissa antaa kaikille enemmän aikaa harkita vaihtoehtoja, jotka suojelevat sekä ihmisen toiveita että eläimen hoitoa.

Mitä jos eläimen kanssa vietetty hetki ei tunnu mukavalta?

Antakaa ihmisen ja eläimen määrätä tahti. Tarjotkaa yhteistä aikaa vain, jos molemmat vaikuttavat mukavilta. Lyhyt käynti, vierellä istuminen tai valokuvan katseleminen lemmikistä voi riittää. Lopettakaa, jos ihminen käy levottomaksi, eläin yrittää siirtyä pois tai se vaikuttaa stressaantuneelta. Sivuston aktiviteettiideat sisältävät muita tuttuja tapoja viettää aikaa yhdessä.