Ajamisesta puhuminen dementian kanssa

Ajaminen voi olla osa ihmisen identiteettiä, itsenäisyyttä ja arjen rytmiä. Tulevista muutoksista puhuminen voi olla vaikeaa kaikille. Varhainen aloittaminen voi jättää enemmän tilaa kuunnella, tehdä valintoja ja kokeilla muita tapoja liikkua. Tämä sivu ei ole ajotaitoarvio eikä päätös siitä, onko tietty henkilö turvallinen ajamaan.

Alzheimer’s Associationin opas dementiasta ja ajamisesta, Dementia Australian ajo-ohje ja NHTSA:n ohje omaishoitajille suosittelevat suunnittelua etukäteen ja henkilön osallistamista. Lääkäri, ajotaidon kuntoutuksen asiantuntija ja paikallinen ajo-oikeusviranomainen voivat vastata yksilöllisiin kysymyksiin.

Milloin kannattaa aloittaa keskustelu?

Aloittakaa ennen kuin ajoa koskeva tapaus pakottaa kiireelliseen päätökseen, jos mahdollista. Valitkaa rauhallinen hetki, kun henkilö ei ole lähdössä mihinkään tai palaamassa stressaavasta matkasta. Tämä voi olla ensimmäinen monista keskusteluista, ei kertaluonteinen ilmoitus.

Kysykää, mitä ajaminen henkilölle merkitsee. Se voi olla tapa käydä ystävien luona, hakea ruokaa, auttaa perhettä, tehdä työtä tai tuntea itsenäisyyttä. Sen tunnustaminen ei ratkaise turvallisuuskysymystä. Se näyttää, että ymmärrätte, mitä voi menettää ja miksi suunnittelu on tärkeää.

Ottakaa henkilö mukaan tulevien matkojen valintoihin niin kauan kuin hän haluaa osallistua. Hän voi toivoa tiettyä kuljettajaa, tuttua reittiä tai tiettyä kellonaikaa. Kirjoittakaa ylös vaihtoehdot, joista hän pitää, ja kokeilkaa niitä ennen stressaavaa päivää, jos hän suostuu.

Miten otan huolen puheeksi ilman riitaa?

Puhukaa tietystä tapahtumasta sen sijaan, että teette laajan arvion. Kuvailkaa esimerkiksi, että henkilö eksyi tutulla reitillä, ei huomannut stop-merkkiä tai auton kolhu on tullut hiljattain. Kertokaa, mitä näitte, ja kysykää, mitä henkilö muistaa tai tunsi. Vältäkää kutsumasta häntä huonoksi kuljettajaksi tai testaamasta muistia kysymyksillä.

Kuunnelkaa henkilön näkemystä. Hän on voinut huomata sekavuutta, häikäisyä, väsymystä tai muuta vaikeutta. Hän voi myös olla eri mieltä huolestanne. Älkää pitäkö yhtä keskustelua todisteena siitä, ymmärtääkö hän riskin vai ei. Pitäkää sävy kunnioittavana ja palatkaa aiheeseen myöhemmin, jos jompikumpi on järkyttynyt.

Dementia Australia suosittelee lyhyitä, toistuvia keskusteluja, joissa keskitytään henkilön vahvuuksiin ja myönteisiin matkavaihtoehtoihin. Se varoittaa myös, että avainten piilottaminen salaa tai auton käyttökelvottomaksi tekeminen voi tuntua vihamieliseltä varhaisessa suunnittelussa. Jos on vakava välitön turvallisuushuoli, estäkää seuraava riskialtis matka ja hakekaa nopeasti ammatillista neuvoa.

Mitä tietoa voi auttaa ammattilaisen keskustelussa?

Kirjoittakaa ylös konkreettiset tapahtumat ja milloin ne tapahtuivat. Esimerkkeinä voivat olla sekavuus risteyksessä, tutun reitin hukkaaminen, liikennemerkkien huomaamatta jääminen tai uudet vauriot autossa. Merkitkää mukaan, mitä henkilö sanoi matkasta, sekä mahdolliset terveys- tai lääkitysmuutokset, joista hän haluaa puhua.

Pitäkää muistiinpanot asiallisina ja yksityisinä. Älkää nauhoittako salaa, seuratko tai testatko henkilöä. Jos hän suostuu, autossa ollut perheenjäsen voi kertoa havainnoistaan. Selkeä kuvaus antaa lääkärille tai asiantuntijalle konkreettista keskusteltavaa, mutta se ei diagnosoi syytä eikä ratkaise ajokykyä.

Alzheimer’s Associationin ohjeen varoitusmerkit ovat syitä hakea ammattilaisen neuvoa. Ne eivät korvaa yksilöllistä arviota. Kysykää henkilön lääkäriltä, voiko hän lähettää hänet toimintaterapeutin tai muun pätevän ajotaidon kuntoutuksen asiantuntijan arvioon. Tarkistakaa paikalliset ajo-oikeussäännöt osavaltion tai alueen ajo-oikeusviranomaiselta.

Miten teemme matkasuunnitelman yhdessä?

Aloittakaa matkoista, jotka henkilö haluaa säilyttää: ystävien tapaamisesta, ostoksista, lääkärikäynneistä, uskonnollisista tilaisuuksista tai tutuista harrastuksista. Jokaisesta matkasta voitte keskustella, kuka voisi ajaa, mitkä kuljetusvaihtoehdot tuntuvat hyväksyttäviltä ja mikä tuki tekisi matkasta toimivan.

Vaihtoehtoja ovat kyydit perheeltä tai ystäviltä, taksit tai kimppakyydit, julkinen liikenne, yhteisön kuljetuspalvelut tai joidenkin asioiden kotiinkuljetus. Palvelut, hinta ja esteettömyys vaihtelevat paikkakunnittain. Selvittäkää, mitä on tarjolla paikallisesti, älkääkä oleta, että yksi vaihtoehto sopii kaikille.

Kokeilkaa reittiä tai palvelua yhdessä ennen kuin siitä tulee ainoa vaihtoehto. Kysykää, haluaako henkilö seuralaisen vai matkustaa itsenäisesti. Matkasuunnitteluohjeemme sisältää ideoita siihen, miten matkat pidetään tuttuina ja jätetään tilaa muuttaa suunnitelmia.

Mitä jos uusi matka voisi olla vaarallinen?

Ottakaa huoli vakavasti, järjestäkää muu tapa matkustaa ja hakekaa samalla nopeasti neuvoa. Jos henkilö sekavoituu äkillisesti, NHS neuvoo hakemaan välitöntä lääketieteellistä apua; käyttäkää paikallisia hätäpalveluita. Henkilön äkillistä muutosta toimintakyvyssä ei pidä käsitellä tavallisena ajoerimielisyytenä.

Muiden vakavien huolten kohdalla ottakaa yhteys henkilön lääkäriin ja paikalliseen ajo-oikeusviranomaiseen, jotta saatte selville, mitä asuinpaikassanne vaaditaan. Älkää luottakaa perheen lupaukseen tai tähän sivuun laillisten vaatimusten ratkaisemisessa. Jos mahdollista, selittäkää henkilölle välittömät suunnitelmat ja pitäkää hänet mukana seuraavissa vaiheissa.

Miten tuen henkilöä, kun ajaminen loppuu?

Ajamisen lopettaminen voi tuntua todelliselta menetykseltä. Myöntäkää se suoraan. Kutsukaa henkilö jatkuvasti paikkoihin ja toimintoihin, jotka ovat hänelle tärkeitä. Tarjotkaa valintoja kyydeistä, ajankohdista ja seuralaisista sen sijaan, että kohtelisitte matkustamista tehtävänä, jota hallitsette hänen puolestaan.

Jakakaa ajotehtäviä sukulaisten tai ystävien kanssa, jos henkilö suostuu. Kysykää paikallisilta yhteisöjärjestöiltä kuljetuspalveluista ikääntyneille tai vammaisille. Tarkistakaa hinta, aikataulu, noutosäännöt ja se, sallitaanko seuralainen. Pienet yksityiskohdat voivat ratkaista, tuntuuko vaihtoehto hyödylliseltä.

Omaishoitajan jaksamisen ohje käsittelee tuen pyytämistä muilta. Henkilöllä pitäisi olla mahdollisimman paljon sananvaltaa siihen, miten hän pysyy yhteydessä arjen toimintoihin.

Tavoitteena on suojella turvallisuutta ja kunnioittaa sitä, mitä ajaminen henkilölle merkitsee. Aloittakaa keskustelu ajoissa, kuunnelkaa, hakekaa pätevää neuvoa ja suunnitelkaa matkat yhdessä.